Lukijalle herää varmasti ajatus, että onpa pöhkö kysymys, varmasti samalla lailla kuin kokeneempi konkari! Varmasti, mutta aloittelijalle kaikki on uutta: miten luoda henkilöhahmot, miten dialogia kirjoitetaan, mikä on kirjan rakenne? Olen nyt muutaman kuukauden ajan kirjoittanut kirjaa. Kuvittelin, että saisin paljon enemmän aikaiseksi kuin ne vaivaiset 50 liuskaa, jotka ovat tietokoneelleni tallennettuna nimellä Ensimmäinen luku. Ei se ensimmäinen luku sentään ole 50 liuskan pituinen, mutta kun aloitin ensimmäistä lukua, jatkoin vaan enkä muuttanut tiedoston nimeä.
Kirjoittaminen on ollut sekä ihanaa että kamalaa. Joinain päivinä on tuntunut, että hei, tästähän tulee jotain. Kirjoittaminen on ollut jopa hauskaa ja palkitsevaa, kun olen keksinyt, miten ratkaista joku juoneen liittyvä ongelma. Editointi on ollut hauskaa, kun on huomannut, että todella umpihuonosta tekstistä on saanut vähän kelvollisempaa sillä, että sen on kirjoittanut uudestaan.
Sitten on ollut niitä huonoja päiviä. Silloin olen miettinyt, että onko tässä mitään järkeä. En edes tiedä, yritänkö koskaan julkaista tekelettä, vai onko tämä vain kirjoittamisen harjoittelua alusta loppuun. Ja kun näen jossain jonkun kehuvan jonkun toisen kirjoittamaa kirjaa, vaikkapa sanomalla, että kirjan kieli on kaunista, otan toisen kirjan kehut negatiivisella tavalla itseeni ja ajattelen, että omassa kirjassa kieli on surkeaa. Haluaisin kirjoittaa kaunista kieltä mutta kun kirjoitan, tunnen, että lopputulos on teennäistä ja noloa.
Kirjoittaminen on kovaa työtä, se on tullut tähän mennessä selväksi. Se ei ole sitä, että istun koneelle ja kirjoitan, ja se on siinä. Pitää kirjoittaa, editoida, deletoida, kirjoittaa lisää, poistaa, muokata, muuttaa. Ja tehdä kaiken tämän tietämättä yhtään, onko lopputulos yhtään mistään kotoisin. Toisaalta palautetta haluaa, mutta toisaalta sitä pelkää, mitä jos palaute onkin niin murskaavaa, että sen jälkeen en enää ikinä halua kirjoittaa mitään. Mutta toisaalta, tuskin harrastekirjoittajalle sanotaan mitään kovin murskaavaa, eihän kukaan muuten uskaltaisi kirjoituskursseille osallistua.
Joten sinä kanssakirjoittaja, aloittelija, haaveilija, murehtija, tuskailija. Et ole yksin. Ja se on lohduttavaa, että ammattikirjoilijatkin tuntevat samoja tunteita. Ei auta muuta kuin käydä töihin. Paras kaava kirjoittamiseen, tai oikeastaan mihin tahansa asiaan, löytyy Käsikirjoittamisen taito -kirjasta (Anders Vacklin & Janne Rosenvall). Se on näin yksinkertainen: Perse + tuoli = käsikirjoitus
Onpa hienoa, että löysin blogisi! En löytänyt sitä sattumalta, sillä olen etsinyt juuri kirjoittamiseen liittyviä ja/tai kirjoittajablogeja. Eilen bongasin kaksi! :) Olen itse tänä keväänä rakentanut blogini, jossa toiseen osioon kirjoitan tarinoita, pienen pieniä novelleja, raapaleita tai fiktiivisiä välähdyksiä, joten luen innolla muiden kirjoittajien ajatuksia ja kokemuksia.
En ole kirjoittanut vuosikausia, mutta olen vuosikausia ajatellut kirjoittamista. Viime syksynä kysyin itseltäni, aionko joskus kirjoittaa muuallakin kuin päässäni. Siinä se oli! Aloin haarukoida itselleni sopivia kursseja, mikä ei ollutkaan ihan helppoa. Kriteereilläni löysin kolme verkkokurssia, joista kahteen olen erittäin tyytyväinen: Ikaalisten kansanopiston Flash fiction- kurssi ja Kirjan Talon proosan kirjoittajapiiri. Kolmas Helsingin työväenopiston Kirjoittajakävelyt tuotti pettymyksen.
Mielenkiinnolla tulen seuraamaan sinun matkaasi kirjoittajana. Blogisihan on proosan kirjoittajakurssi! Kiitos, että jaat kokemuksiasi!
t. Inke