Olen työstänyt romaanini käsikirjoitusta yli puolitoista vuotta. En edes tiedä, miten monta kertaa olen editoinut tekstiä. Poistanut ja muokannut, siirtänyt ja kirjoittanut lisää. Lähinnä muokannut jo valmista tekstiä. Editoinnissa olen kokenut wordin Lue ääneen -työkalun erittäin hyödylliseksi. Vaikka koneääni on robottimainen ja kuulostaa epäaidolta, sen avulla olen löytänyt käsikirjoituksestani löysiä kohtia.
En ole pariin kuukauteen avannutkaan käsikirjoituksen tiedostoa. Se on saanut levätä oikein kunnolla. Melkeinpä se on jäänyt talviunille. Uskon, että kun avaan sen ja aloitan työstämään sitä, löydän varmasti taas paljon editoitavaa.
Kirjoittamisen opinnot pitäneet kiireisenä
Syksy on mennyt kirjoittamisen opintojen parissa. Ne ovat antaneet minulle paljon. Oppia, oivalluksia ja uskoa omiin kykyihin. Olin yksi kolmesta voittajasta, kun kurssilaisten tekstien joukosta äänestettiin paras kirjoitus mahdollisimman huono romaanin aloitus -tehtävässä. Myös draamatekstistäni pidettiin. Luontainen vaatimattomuuteni tekee näistä kirjoittamisen hyvin vaikeaksi, mutta haluan ne kertoa, koska niiden avulla vinkkaan teille lukijoilla, että hakeutukaa kursseille ja kirjoittamisen opintojen pariin. Sillä pienikin positiivinen palaute auttaa eteenpäin.
Oli se sitten vain yksi minä pidin siitä -toteamus yhdestä virkkeestäsi.
Kirjoittamisen eri vaiheet
Anneli Kanto kirjoittaa kirjassaan Kirjoittamassa, että ensimmäisen version kirjoittaminen loppuun asti on niin iso urakka, että sen jälkeen kirjailija on huumaantunut. Kirjoittaja on itseensä tyytyväinen: tein sen, hän juhlii mielessään. Kanto neuvoo, että ensimmäisen version jälkeen on levättävä. Sekä kirjoittajan että käsikirjoituksen.
Muistan fiilikseni, kuinka noin vuosi sitten kun sain ensimmäisen version valmiiksi. Kuvittelin, että arviointipalautteen jälkeen tekisin muutamat pienet korjaukset ja lähettäisin käsikirjoituksen kustantamoihin. Tässä kohtaa päässäni surisee summeri väärän vastauksen merkiksi. Ensimmäinen versio oli aikamoinen nauruversio, jonka jälkeen kertojaratkaisu muuttui, taisi aikamuotokin muuttua ja kirjoitin kaksi uutta henkilöä (joista nyt versiossa viisi tai kuusi poistan yhden minäkertojista). Vain muutama muutos mainitakseni.
Häpeä iskee
Kakkosversion valmistumisen jälkeen Kanto puhuu häpeän iskemisestä. Kirjoittajaan iskee väsymys ja häpeä. Minulla häpeä iski ensimmäisen version jälkeen, sillä se oli aika kamalaa tekstiä. Siinä rakenne ja kertojaratkaisut olivat pielessä. Kielikuvat olivat vanhoja ja käytettyjä. Ja mitä vielä. Kakkosversio sai minut tyytyväiseksi. Kuvittelin että nyt se on siinä, käsikirjoitus olisi valmis. Mutta mitä vielä. Jos muistan oikein, kakkosversiosta kolmoseen tuli lisää kertojia ja sitten niiden tyyliä piti muokata jokaista omanlaisekseen.
Editointi ja oikoluku
Olenkin blogissani käsitellyt sitä, miten käsikirjoituksesta löytyi sellaisia virheitä, joiden olemassaoloa en voi ymmärtää. Jotain niin selkeää ja näkyvää, mutta enpäs ollut niitä huomannut. Editoinnissa kiinnitän huomiota kertojan tyyliin, pysyykö tyyli samanlaisena koko kappaleen ajan? Muokkaan virkkeitä ja lyhennän kappaleita. Kirjoitan jonkun virkkeen lisää. Poistan toisen. Pohdin dialogia ja sitä, miten sitä saisi elävämmäksi. Onko siinä aladialogia, kertooko se jotain sellaista, mitä ei suoraan sanota?
Oikoluvussa luen jokaisen sanan kirjain kirjaimelta ja tarkistan, että kaksoiskonsonantit ovat paikallaan, sanat on kirjoitettu oikein, pisteet ja pilkut ovat oikeissa paikoissa. Anneli Kanto kirjoittaa, että tarkasta oikoluvusta huolimatta kirjaan jää aina joku virhe. Pahinta on silloin, kun joku itseään fiksuna pitävä lukija on merkinnyt kirjoitusvirheet punakynällä kirjaston kirjaan.
Muuten, suosittelen Anneli Kannon kirjaa Kirjoittamassa. Siinä hän kertoo kirjoittamisesta ja kirjailijana olemisesta hyvin suoraan ja avoimesti. Ja hauskasti. Nauroin ääneen useammassa kohdassa kirjaa. Kirjassa ei ole harjoituksia ja siitä hyötyvät sellaiset kuin minä eli romaania valmistelevat kirjoittajat.
Mitä seuraavaksi?
Joitain viikkoja sitten sain palautetta käsikirjoituksesta. Olen nyt makustellut ja pohtinut palautetta. Suurelta osin teen varmasti niin kuin asiantuntija sanoo. Mutta muutama kohta on sellainen, että niitä täytyy vielä pohtia ja kokeilla.
Varmaa on ainoastaan yksi asia. Joululoma menee tiiviisti käsikirjoituksen parissa. Koska haluan saada sen valmiiksi ja lähettää sen kustantamoihin tammikuussa.
