Omasta elämästä kirjoittaminen voi olla sekä hauskaa että haastavaa. Mistä aloittaa oma elämätarina, lapsuudesta, nuoruudesta vai nykyhetkestä? Mistä kirjoittaa, mitä jättää pois? Natalie Goldberg innostaa ja rohkaisee elämäkerrallisen kirjoittamisen pariin. Pidän todella paljon hänen tyylistä kannustaa ja antaa konkreettisia harjoituksia ja neuvoja. Olen käyttänyt elämäkerran kirjoittamisen harjoituksia fiktiivisen henkilön tarinan kirjoittamiseen. Minusta ne sopivat siihen myös.
Tässä pitkä lista Goldbergin ohjeita ja ehdotuksia elämäkerran kirjoittajalle. Ne löytyvät hänen kirjastaan Hyvä kaukainen ystävä. Olen karsinut listasta muutaman kohdan pois ja jättänyt ne, jotka ovat selkeitä ilman, että on lukenut kirjan. Listasin kirjan pohjalta harjoituksia, jotka löydät kirjoituskurssisivulta >>
Natalie Goldbergin neuvot
Aloita muistelmat pienin sivuaskelin, älä syöksy niihin suoraan.
Elämä ei ole suora jana; pohdiskele ja järjestele sen kerrostumia.
Perusasiat: Muistan/ En muista Näen / En näe Ajattelen / En ajattele
Älä korjaa äläkä pyyhi pois kirjoittamaasi.
Pidä kynä liikkeessä
Herätä verbit eloon.
Käytä aistejasi.
Pysyttele konkreettisissa asioissa.
Pidä kiinni yksityiskohdista.
Pidä jatkuvasti yllä aihelistaa.
Päästä irti kontrollista.
Kohtaa pelottavat asiat.
Kirjoita, vaikka tiedät pelon ja vaaran olevan lähelläsi.
Luovu sekä miellyttämisen halusta että halusta olla miellyttämättä.
Vahvista sietokykyäsi.
Kirjoita siitä, mitä näet edessäsi.
Huomaa asiat, joita ei sanota ääneen.
Kirjoita siitä, mitä jäit kaipaamaan.
Älä pyri loogisuuteen.
Raivaa oma avara ja mutkainen polkusi.
Tee taustatutkimusta.
Kirjoita siitä, mikä todella on mielessäsi – mitä todella näet, ajattelet ja tunnet.
Älä kaunistele.
Opettele kestämään ristiriita, älä torju mitään.
Kirjoita muistiin säihkyvä nykyhetki sellaisena kuin se on. Siirry siitä toisiin hetkiin.
Mennyt löytyy vain nykyhetkestä.
Tee jokainen tapahtuma ja kohtaus omanlaisekseen.
Näytä vanha tuttu hölmöys koko voimassaan.
Murra lauseet avoimiksi, riko rakenne ja luovu totutuista ajattelutavoista.
Älä jumitu epäonnistumisiin, vaan siirry seuraavaan vaiheeseen.
Jos apinamieli ei vaikene, anna sen vuodatella kymmenen minuuttia, mutta pysy omilla perustuksillasi.
Leikittele rohkeasti, levottomasti, huumorintajuisesti, vakavasti sekä myönteisillä että kielteisillä tavoilla.
Emme kirjoita tullaksemme kuolemattomiksi, vaan luovuttaaksemme jotain itsestämme ja tuottaaksemme sillä iloa.
Rakenna tiili tiileltä – jokainen luku on erillinen ja sillä on eheä koostumuksensa.
Anna sisimpäsi ohjata.
Kirjoita siitä, mitä olet ja mikä on ainutlaatuinen tehtäväsi.
Älä ajattele. Kirjoita.
Sulje suusi ja kirjoita.
Hidasta vauhtia.
Harjoita kirjoittamista.
