Olen kirjoittanut romaanikäsikirjoitustani enemmän tai vähemmän päivittäin (tai ainakin viikoittain) toukokuusta 2021. Toki kirjoitin sitä jo ennen viime kevättä, mutta varsinaisen kirjoittamisen aloitin, kun jäin opintovapaalle. Kirjoitan kolmen postauksen sarjan siitä, mitä vaiheita kirjoittamisessa ja editoinnissa on ollut. Aloitetaan hauskoista virheistä tai ihan vaan mokista, joihin olen kässärissäni törmännyt.
Aloitetaan siitä, miten sokeaksi omalle tekstille tulee. Lähes koko tämän aktiivisen kirjoittamisajan minulla on ollut yksi (ja varmasti useampikin) käsittämätön ajatusvirhe. Ei mitään suurta, eikä ihmeellistä. Osa on varmasti sellaisia virheitä, joita ei välttämättä kukaan muu edes huomaisi.
Erityisesti yhtä mokaa en ymmärrä, miten olen voinut sen kohdan lukea kymmeniä ja kymmeniä kertoja mutta mikään ei päässä soinut. Palaan siihen kohta, mutta ensiksi kerron pari muuta hauskaa ajatusvirhettä, jotka syntyivät editointivaiheessa.
Nyt jo poistetussa kohdassa henkilö kertoo sairastuneensa ja on tyytyväinen, koska hänellä ei ole kuumetta. Kuitenkin seuraavan kerran kun hän pääsee ääneen, hän kertoo, että viikko meni sairastaessa ja kovassa kuumeessa. Tämä virhe oli helppo huomata. Mutta se olisi voinut mennä huomaamatta, jos olisin editoinut tekstiä niin että kahden kappaleen välissä olisi ollut pitkä aika.
Toinen esimerkki virheestä on samanlainen. Henkilö naputtaa pöydän pintaa. Pöydän, jonka hän on juuri myynyt. Näkymätön pöytä? Ehkei sentään vaan ihan vaan kirjoittajan moka. Kun editoi yhden kohdan, muista editoida myös muut kohdat, missä kirjoitat samasta asiasta.
Tässä kohtaa kaivoin vihon esille ja huomasin, että kappas, olipas niitä virheitä enemmänkin. Henkilö kysyy lapselta, mikä tämän nimi on. Lapselta, jonka hän on tuntenut jo viikkoja. Muistinmenetys vai kirjoittaja, joka ei vaan ajatellut asiaa loppuun?
Henkilö puhuu asiasta x, mutta toisessa yhteydessä asiasta ei ole puhuttu vaan kerrottu henkilön kirjoittamassa tekstissä.
Ensin lattia on parkettia ja sitten laattaa.
Ja sitten se moka, jonka syntyä en vieläkään ymmärrä. Minulla on kässärissä kirjainyhdistelmä, sanotaan vaikka JK ja minä väitän, että aukikirjoitettuna sanat ovat ”jokaisen pipo”. En siis huomannut, että jälkimmäinen kirjain lyhenteessä ja kirjain, jolla varsinainen sana alkaa, eivät ole samoja!
