Osallistuin syksyllä Longplayn Kirjoittajan työpajaan. Kurssi järjestettiin Facebookissa, mistä oli se hyöty (koronariskin minimoinnin lisäksi), että harjoituksia pystyi työstämään silloin kun itselle sopi eikä tarvinnut sitoutua tiettyyn aikaan tai paikkaan.
Miten kirjoittaa henkilöhahmo?
Teimme paljon henkilöhahmoharjoituksia. Niistä yksi oli minulle erityisesti mieleen. Meidän piti vastata pitkään listaan kysymyksiä henkilöhahmomme näkökulmasta. Sen jälkeen tehtävänä oli kirjoittaa henkilökuva tästä hahmosta pelkästään tekojen kautta, kolmannessa persoonassa.
Mikä ihanan haastava tehtävä! Ja opettavainen, kun en saanut käyttää kuvailevaa tekstiä, vaan kaikki hahmon ominaisuudet piti tulla selväksi tekojen kautta.
Minusta tämä tehtävä hyödyttää ihan kaikkia kirjoittajia kaikenlaisten – tiedotteiden, uutisten, reppareiden, proosan – tekstien kirjoittamisessa.
Tässä oma harjoitustekstini:
Hän istui nahkasohvan vieressä nuorisotalon kellarissa ja kuunteli, kun äiti jutteli ystäviensä kanssa. Piirsi ja väritti, yritti laulaa rokkikappaletta, tanssahteli ja nauroi. Hän oli aina mukana, ostoksilla, ystävän luona, koulun pihalla. Missä vain mistä ei häädetty pois. Mummolassa hän joskus piiloutui ullakolle, kun alakerrassa puhuttiin lujalla äänellä. Kun äiti sai ajokortin, hän istui aina etupenkillä ja huusi ”lisää kaasua”. Ja äiti nauroi.
Lukioon hän joutui lähtemään toiselle paikkakunnalle. Alkuun hän soitti joka päivä äidille asuntolan puhelimesta. Mummin numeron hän oli jättänyt kotiin. Hän opiskeli, sai ystäviä, vitsaili, kuului porukkaan. Ja sitten lyyhistyi huutamaan lattialle rehtorin huoneessa, jonka ovella oli seisonut pitkään hiuksiaan näpräten ennen oveen koputtamista. Hautasi äitinsä, jatkoi elämäänsä, muisti naurun ja ilon.
Tapasi opiskelujuhlissa pojan, joka katsoi silmiin, kehui ja otti kädestä. Painavat kirjalaatikot poika laittoi uuden, yhteisen sängyn alle. Lapsia hän synnytti kolme. Ensimmäinen ei puhunut, toinen ei pysynyt paikoillaan, kolmas liimautui syliin ikuisuudeksi.
Iltaisin hän meni vaatehuoneeseen. Otti pyyhkeen, viikkasi ja taitteli omalle paikalleen. Etsi sukille parit, heitti rikkinäiset pois. Päivisin hän pyyhki lattailta mehut, kirjoitti laatikoihin nimikointeja, sulatti pakastimen. Piti käsistä kiinni, otti lapsen lyönnit vastaan, pisti sormet korviinsa. Poisti vaatteista laput, kattolampusta liian kirkkaan hehkulampun, soseutti porkkanat ja lihakimpaleet. Unohti ystävät, naurun, ilon.
Lue myös aikaisempi blogipostaus: Kirjoitusharjoitus, osa 1 >>
