Raakatekstin kirjoittaminen tuntui työltä. Minun piti pakottaa itseni kirjoittamaan. Tein paljon lyhyitä kirjoitusharjoituksia. Laitoin kelloon herätyksen 10 minuutin päähän ja kirjoitin. Minulle kymmenen minuuttia oli juuri sopiva aika, jos kirjoitin 15 minuuttia, viimeiset minuutit kuitenkin editoin tekstiä enkä luonut uutta. Nyt olen päässyt tekemään sitä, mitä rakastan kirjoittamisessa ja yllättäen mitä rakastan myös omissa luovissa tekstissäni eli editointia. Kun olen kirjoittanut asiatekstiä, oman tekstin editointi on aina tuntunut raskaalta ja uuvuttavalta, mutta oman romaanikäsikirjoituksen editointi onkin todella hauskaa!
Vinkkejä tekstin editointiin
Kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Jerry B. Jenkins neuvoo blogissaan, miten muokata omaa tekstiä. Hän puhuu siitä, miten jokaisen pitäisi tulla ”hurjaksi” oman tekstin editoijaksi.
1. Erota kirjoittaminen editoinnista.
2. Lue käsikirjoituksesi (ääneen).
3. Isot muutokset ensiksi: kohtausten järjestys, henkilöhahmon poistaminen jne.
4. Hio jokainen kohtaus: jokaisen kohtauksen pitäisi viedä tarinaa eteenpäin tai paljastaa jotain henkilöistä.
5. Poista liian usein käyttämäsi sanat. Valitse normaali sana erikoisen sijaan.
6. Käy jokainen sana lopuksi huolella läpi.
7. Oikolue.
Editointiprosessi käynnissä
Nyt syksyllä kirjoittaminen on ollut todella hidasta. Töiden jälkeen olen ollut niin väsynyt ettei ole ollut järkeä avata konetta ja käydä tekstin kimppuun. Olen antanut tekstin hautua, todella hautua. Olen editoinut tekstiä palasissa. Olen jakanut tekstimassan kolmeen osaan ja editoinut aina yhtä osaa kerralla. Hiottavaa on riittänyt ja aina uutta muokattavaa on löytynyt.
Seuraavaksi yhdistän kaikki kolme osaa ja printtaan tekstimassan, lähes 100 liuskaa. Huh, onpa sitä tekstiä sittenkin syntynyt, mutta ei olisi syntynyt ilman kahden kuukauden opintovapaata ja yhden kuukauden lomaa. Ihailen kirjoittajia, jotka jaksavat kirjoittaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin!
Mutta hyvässä vaiheessa olen. Editoiminen on kivaa ja kun saa kappaleen valmiiksi, tunne on ihan mieletön!
Luin Kirsi Pehkosen Käsikirjoituksesta kirjaksi. Siinä eri kirjailijat kertovat kirjoittamisprosessistaan ja siitä, miten editoivat tekstejään. Kirjassa Asta Ikonen kertoo kirjoittavansa kirjan kerralla valmiiksi. Miten ihailtavaa! Minä en siihen pystyisi ja toisaalta en varmaan haluaisikaan, koska on ollut todella palkitsevaa nähdä miten oma teksti paranee jokaisella editointikierroksella. Minusta on ollut ihana sukeltaa tarinaan ja elää siinä. Jossain välissä aivan varmasti tarina alkaa kyllästyttää, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Jospa joululomalla saisi kässärin viimeisteltyä. Jännä nähdä mitä sitten tapahtuu.
