Stephen King kirjoittaa, että sanavarasto on kirjoittajan tärkein työkalu. Hän varoittaa tietoisesti yrittämästä parantaa omaa sanavarastoa. Se kyllä paranee lukemalla. Minua kiehtoo teksteissä se, kun kirjoittaja kehittää aivan uusia sanoja tai tapoja sanoa joku asia. Silloin kun kirjoittaa tekstin vaikka lapsen näkökulmasta, tulee tietenkin miettiä, miten lapsi sanoo asian tai mitä aikuiselle epätyypillistä sanaa lapsi voisi käyttää. Muistan, kuinka oma tyttäreni käytti sanontaa ”laita rattaat pauselle” kun hän haluisi, että rattaiden jarru laitettaisiin päälle. Pause tuli tietenkin siitä, että kun hän katsoi lastenohjelmaa ja haluisi pysäyttää kuvan, hän painoi pause-nappulaa.
Kiinnitän teksteissä sanavalintoihin paljon huomiota. Varsinkin jos kirjoittaja on keksinyt jonkun ihan uuden tavan sanoa joku asia. Kirjaston lukuhaasteeseen luin Soturikissat-kirjan, ja vaikka olen kissafani, en oikein päässyt tähän lukemattomia kissanimiä vilisevään tarinaan mukaan. Mutta se, mistä kirjassa piti, liittyi juuri sanoihin. Soturikissa-kirjat ovat tietenkin kirjoitettu kissojen näkökulmasta. Kirjoittajat ovat miettineet, miltä maailma näyttää kissojen näkökulmasta. Moni ihmiselle tuttu asia tai sana on korvattu sanalla, joka on keksitty kissan näkökulmasta asiaa katsottuna. Tässä lista sanoista, jotka poimin ensimmäisestä Soturikissat-kirjasta. Suluissa oma tulkinta, mitä sanat tarkoittavat ihmisen näkökulmasta.
Leikkaaja (eläinlääkäri)
Kaksijalka (ihminen)
Lehtikadon aika (syksy)
Lisätassuja (lisäapua)
Nelistää (juosta neljällä tassulla)
Aurinkohuippu (keskipäivä)
Vaihtaa kieliä (nuolla)
Ukkospolku (autotie)
Jättimäinen hirviö (rekka)
Kiiltävä hirviö (auto)
Puusilpomo (saha)
Kuuhuippu (keskiyö) Onko sinulla esimerkkejä kirjoista, joissa on vastaavanlaisia sanoja tai sanontoja? Ja tässä se vinkki: mieti tarinasi hahmoja myös sanavalintojen suhteen, miten hahmosi näkevät maailman? Sanavalinnat kertovat hahmosi näkökulman ja tavan hahmottaa ympäristöä, elämää ja maailmaa.
Comments