Kasvattajavaikuttaja, tietokirjailija ja rehtori Jarno Paalasmaa on huolissaan lasten lukemisen vähyydestä (Vantaan Sanomat 16.10.2023).
”Seuraukset ovat Paalasmaan mukaan karut. Jos alakoulussa lukeminen ei kehity, on vaikeampi ottaa tekstimassoja haltuun yläkoulussa ja varsinkaan myöhemmin jatko-opinnoissa. Heikko lukutaito lapsena voi rehtorin mukaan heijastua pitkälle aikuisikään. Lukutaito vaikuttaa myös kirjoitustaitoon.”
Lukutaito vaikuttaa kirjoitustaitoon
Viimeinen virke sai minut ajattelemaan tulevaisuuden kirjailijoita. Onko heitä?
Olen oppinut eniten kirjoittamisesta lukemalla. Olen lukenut aina. Kirjat ovat olleet aina minulle tärkeitä ja olen itsekin yrittänyt kirjoittaa kirjan.
Kirjoittaminen ja lukeminen kulkevat käsi kädessä. Jos et lue, et pysty kehittymään kirjoittajana. Miten tulevaisuudessa kukaan voi kirjoittaa vaikkapa proosaa, jos ei ole sitä elämässään lukenut? Kirjoittaminen on yksi itseilmaisun muoto, sen avulla voi käsitellä omia tunteitaan ja pohtia asioita. Miten tyhjää elämä olisi ilman kirjoittamista.
Miten tulevaisuudessa osan ihmisistä ääni pääsee kuuluviin, jos he eivät lue ja opi kirjoittamaan? Kuka kertoo heidän tarinansa? Jokaisella yksilöllä pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus kertoa oma tarinansa, mutta jos he eivät kykene kirjoittamaan tarinaansa, jääkö se kokonaan kirjoittamatta?
Minusta lukemattomuudella on pidemmälle menevät seuraukset yhteiskunnan ja kulttuurin kannalta kuin vain se, että tulevaisuudessa lasten on vaikeampi selvitä opinnosta.
On hyvä, että asiasta puhutaan ja siihen yritetään puuttua. Minulla ei ole ratkaisua ongelmaan. Toki kieltäisin oppitunneilta kännykät. Mutta nuorelle kännykkä on paljon muutakin kuin somea ja nopeita videoita. Se on väline olla yhteydessä ystäviin. Koulun lisäksi vanhempien on hyvä havaita oman käytöksensä vaikutukset lapsiin. Sillä on väliä, ottaako käteensä kirjan vai kännykän.
