Kirjoittaja nukkuu mökillä pitkään. Puut varjostavat mökkiä eikä valo herätä aikaisin. Kirjoittaja juo aamukahvin keinussa, toteaa paikan olevan liian kuuma ja vaihtaa varjoon.
Kirjoittaja hakee tietokoneen, mutta ulkona on liian aurinkoista. Ruudulta ei näe lukea, joten kirjoittaja vie koneen takaisin sisälle. Hetken päästä hän keksii. Minähän voisi kirjoittaa riippumatossa! Hän hakee koneen sisältä, yrittää se käsissä kavuta keinuun, pelkää koneen putoamista, ponnistaa ja saa kammettua itsensä ja koneen kirjavan keinun kyytiin.
Paikka on täysin mahdoton kirjoittamiselle. Hän ähkii ja vääntelee ja pääsee keinusta pois. Kone taas sisälle. Hän ottaa kirjan käteensä, mutta hetken päästä on taas puhelimella pelaamassa ravintolapeliä. Yksi peli vielä ja sitten taas hommiin, hän lupaa.
Pelastukseksi tulee kirja, joka on hyvä. Elizabeth Strout kirjoittaa tavalla, joka vie mennessään, vaikka varsinaisesti kirjassa ei tapahdukaan juuri mitään. Kirjoittaja lukee mökin terassilla, käy välillä syömässä ja jatkaa taas.
Takaraivossa on tietoisuus tietokoneesta ja sen sisällä asuvasta oppimistehtävästä. Sen piti olla valmis ennen lomaa, mutta siellä se edelleen odottaa sitä kuuluisaa viimeistä silausta. Aikaraja on kirjoittajan itsensä luoma. Se näykkii takaraivoa, vetää hiuksista ja muistuttaa, mitä tuli luvattua. Itselle.
Illalla hän sitten avaa koneen ja lukee oppimistehtävät läpi. Löytää muokattavaa, merkkaa puuttuvat asiat ylös siniseen muistikirjaansa, siihen samaan, jonka uumenissa on seuraavan romaanikäsikirjan runkoa.
Kirjoittaja tietää, että kunhan oppimistehtävät on palautettu, hän saisi taas kirjoittaa. Virittää alitajunnan tekemään töitä ja sihteerinä kirjoittaa, mitä se tuottaa.
Viisi vinkkiä kesäkirjoittajalle
Kesällä tuntuu, että on aikaa ja että pitäisi hyödyntää valoisat illat, pitäisi, pitäisi ja pitäisi. On vaikeaa olla suorittamatta jos on koko talven sitä tehnyt. Miten saada suorittajamieli pois päältä?
Tarpeeksi pienet tavoitteet: aseta niin pieniä tavoitteita, että voit olla varma niiden saavuttamisesta, esimerkiksi, että teet yhden kirjoitusharjoituksen päivässä ja käytät siihen 10 minuuttia. Parasta on tietenkin, jos pystyt elämään ilman, että sinulla on jatkuvasti joku tavoite!
Lue kirjoja, jotka vievät mennessään. Älä aloita klassikkomaratonia, jos klassikko ei ole sellainen, jonka tarina ja kieli vievät heti mennessään. Dekkarit ovat hyviä kesäkirjoja.
Pidä päiväkirjaa. Kirjaa joka päivä yksi virke, yksi ajatus, yksi oppi. Kesän lopussa huomaat, mitä kaikkea olet pohtinut ja voit kirjoittamisessa palata näihin ajatuksiin myöhemmin.
Nauti elämästä. On se sitten siivoamista tai vain löhöilyä, tee sitä mitä mielesi haluaa. Et menetä mitään, vaikka et istuisikaan koko kesää koneen äärellä ja kirjoittaisi.
Nauti hiljaisuudesta. Yritä löytää hetkiä, joissa voit vain istua ja nauttia omista ajatuksista hiljaisuudessa.

Comments